TUNNELMIA MM-KISOISTA

Olipa taas MM-kisat! Tunteilta ja dramatiikalta ei taaskaan vältytty, kun joukkuevoimistelun MM-kisat järjestettiin kuluneena viikonloppuna Espanjan Cartagenassa. Näitä MM-kisoja ei kukaan OVO Teamin voimistelija tule unohtamaan.

 

Lähdimme matkaan torstai-iltana yhdessä muun Suomen delegaation ja kannatusjoukkojen kanssa. Pääsimme perille Cartagenaan myöhään yöllä perjantain puolella. Perjantain käytimme kisavalmisteluihin - ohjelmassa oli kisaharjoitus, pukujen viimeistelyä ja keskittymistä itse kisaan. 

 

Lauantai alkoi hyvissä merkeissä. Kisaharjoitus oli ilmeikäs, varma ja puhdas kokonaisuus, johon olisimme olleet tyytyvaisiä kisassa. Harkan jälkeen teimme vielä ohjelman läpi, katsoimme videot ja lähdimme valmistautumaan hotellille muutamaksi tunniksi ennen illan kisaa. 

 

Saavuimme kisapaikalle sopivasti ennen avajaismarssia. Marssin jälkeen keräsimme tavaramme ja suuntasimme lämmittelemaan. Vuoromme oli ensimmäisena tauon jälkeen. Kisavalmisteluissa kaikki sujui hyvin - meillä oli hyvin aikaa lämppään, avauksiin ja läpikäyntiin. Kaikki olivat keskittyneitä ja valmiina menemään matolle tekemään täysillä viimeiseen liikkeeseen asti, kunnes - PAM - Sallan polvi sanoi itsensä irti kaksi minuuttia ennen h-hetkeä. Paikalle saapui maajoukkueen fysioterapeutti ja paikalliset lääkintamiehet, jotka yhteysvoimin yrittivät kaikin keinon saada polven kisakuntoon. Samalla muut tytöt keskittyivat pitämään päänsä kylmänä. Viidentoista minuutin yrityksen jälkeen todettiin, että Salla ei pysty kisamaan. Tässä vaiheessa meille annettiin kaksi minuuttia aikaa olla matolla alkuasennossa. Päätimme yhdessä, ettemme lähde muuttamaan mitään. Näin pystyimme varmistamaan tytöille parhaan mahdollisen keskittymisen siinä tilanteessa. Suoritimme kuudella voimistelijalla ja nostot jäivat siis tekemattä. Suoritus oli kuitenkin maksimi, mihin sillä kokoonpanolla pystyimme. 

 

Matolta poistuessamme ehdimme vasta ajatella, mitä oli tapahtunut. Kaikki tapahtui niin nopeasti - kolme minuuttia kului päätöksestä tehdä kuudella voimistelijalla siihen, että olimme matolla - eikä kenelläkään ollut varaa menettää ajatustaan olennaisesta sinä aikana. Toivomme, ettei kukaan joudu vastaavaan tilanteeseen elämänsä aikana. Purettuamme hieman tunteita, lähdimme katsomaan Sallan vointia ensiapuun. Päätimme yhdessä, ettemme lopeta taistelua siihen - loppuun asti olisi yritettavä, eihän meillä ollut enään mitään hävittavää. Samalla, kun Salla vietiin sairaalaan jatkotutkimuksiin, me muut jäimme kisapaikalle vaihtamaan ohjelmaa kuudelle tytölle. Tavoitteena oli minimoida muutokset, jotta jokainen pystyisi sunnuntain finaalissa voimistelemaan nauttien kuten harjoitussalilla Suomessa. Muutamassa tunnissa kehitimme uudet nostot uusilla tytöilla ja harjoittelimme, kunnes kaikilla oli varma olo. Matkalla hotellille ajatuksemme olivat ainoastaan kohti finaalia - tavoitteena oli näyttää, etta olemme kisan kylmäpäisimmat tytöt!

Sunnuntai oli nopeasti ohi, sillä finaalit alkoivat jo puolilta päivin. Tärkeintä oli päästä näyttämään, mihin pystymme. Finaalissa teimme parhaan suorituksen, mihin sillä kokoonpanolla ja uusilla muutoksilla pystyttiin. Tuomarit palkitsivatkin meidät reilusti paremmilla pisteillä. Tavoitteemme mitali jä kuitenkin saavuttamatta. Tällä hetkellä tavoitteesta jääminen ei kuitenkaan harmita, sillä voimme joukkueena olla ylpeitä siitä, mihin viikonloppuna venyimme. Harva joukkue olisi pystynyt samaan temppuun MM-kisoissa.

Nyt on olo aika tyhjä. Kukaan ei varmasti osannut odottaa tällaisia MM-kisoja. Urheilu on aina urheilua ja taas yhtä kokemusta rikkaampana suuntaamme katseemme kohti Lahden kotikisoja 2013. Silloin meidän on oltava viela parempia kuin nyt, jotta saavutamme tavoitteet - toivottavasti mukana on myös hitusen enemmän onnea.

 

Tälläiset kokemukset palauttavat maan pinnalle. Ennen kaikkea tältä matkalta kuitenkin opimme, etta aina kannattaa yrittää loppuun asti - periksi ei anneta. Vain periksiantamattomuudella voi päästä eteenpain. On ollut uskomatonta ja ainutlaatuista voimistella joukkueessa, jossa kaikki voimistelijat ovat yhtä sitoutuneita kohti yhteistä päämäärää. Joukkue huokuu motivaatiota, jolla jatkamme eteenpain loman jälkeen.  

 

Nautinnollista kesää ja treenimotivaatiota loppuvuodelle 2012!

 

Marsu